Kilpirauhasen hyvinvoinnilla on suuri merkitys ei pelkästään yksilön hormoonitoiminnalle mutta myös kokonaisvaltaiselle terveydelle. Kilpirauhasen heikentynyt toiminta saattaa aiheuttaa erinäköisiä oireita kuten väsymys, painon nousu, lihas- ja nivelsäryt, seksuaalisten halujen puuttuminen, masentuneisuus ja uniongelmat.

Jodi on tärkein yksittäinen ravinnollinen tekijä kilpirauhasen toiminnan kannalta. Mikrokiveinäisaine jodi, yhdessä tyrosiinin, seleenin, sinkin ja b-vitamiinien kanssa tukee kilpirauhasen toimintaa. Tästä syystä jodin riittävä saanti on ehdotonta. Ravinnosta saatavan jodin lisäksi jodia voidaan nauttia lisäravinteen muodossa. Koulutettu ravintoterapeutti osaa neuvoa esimerkiksi annostuksen suhteen. Merilevä, meren elävät ja suola sisältävät luontaisesti jodia. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki suola ei tarjoa toivottuja terveyshyötyjä. Teollisesti tuotettu valkaistu pöytäsuola on surkea jodin lähde (lisätty teollinen jodi) ja muutenkin terveydelle haitallista. Himalajan suola ja merisuola (Celtic) sisältävät jodia ja muita välttämättömiä mineraaleja luontaisessa muodossa.

Kilpirauhanen tarvitsee myös riittävästi rasvaa ja proteiinia. Hyviä proteiinin lähteitä ovat ruoholla ruokitun eläimen liha ja kala (ei kasvatettu). Kasviperäisiä proteiinin lähteitä ovat esimerkiksi kvinoa, spirulina, pähkinät ja siemenet. Hyvälaatuiset rasvat mm. avokadosta, chia-siemenistä ja kookosöljystä tukevat myös kilpirauhasen toimintaa.

Moni autoimmuuniperäisestä kilpirauhasen toiminnan häiriöstä kärsivä, kuten Hashimotoa ja Gravesin tautia (kilpirauhasen liikatoiminta) sairastava ovat saaneet apua gluteenittomasta ruokavaliosta. Gluteenin uskotaan aiheuttavan vuotavaa suolta. Vuotavan suolen oireyhtymässä vieraat molekyylit kuten gluteeni pääsevät verenkiertoon laukaisten autoimmuunireaktion. Gluteenin molekyylinen rakenne muistuttaa kilpirauhasen kudoksen rakennetta. Kun kehon immuunijärjestelmä hyökkää gluteenia vastaan, samalla kärsii kilpirauhanen. Gluteeniton ruokavalio voi tuoda helpotusta autoimmuuniperäisiin kilpirauhasongelmiin.

Kilpirauhaspotilaiden kohdalla olisi hyvä selvittää myös muut potentiaaliset laukaisevat tekijät, jotka osaltaan voivat vaikuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Esimerkiksi ravintoköyhä ruokavalio, stressi ja muut elämäntapatekijät saattavat vaikuttaa pitkällä aikavälillä kilpirauhasen toimintaan. Kokonaisvaltainen hormoonitasapaino edesauttaa kilpirauhasen terveyttä. Ravintoterapeutti ottaa huomioon potilaan lääkityksen ja toimii lääkärin kanssa yhteistyössä. Ravintoterapeutti hyödyntää holistista lähestymistapaa myös kilpirauhaspotilaiden kanssa ottaen selvää mahdollisista oireiden aiheuttajista juuritasolla ja luoden yksilöllisen ruokavalion potilaalle.

Artikkelin on kirjoittanut CNM:sta valmistunut ravintoterapeutti Tegan Philp.

Kiinnostaako sinua ammatti ravinnon ja hyvinvoinnin parissa? Tule mukaan CNM:n kevään 2017 avoimiin oviin. Varaa paikkasi tästä linkistä.